Raakaa panoa milla

Mahdollisuudet ovat Santamäki-Vuoren mukaan rajalliset. On kuitenkin selvää, että kovin mittaviin toimiin verotuksen tai muiden kalliiden ratkaisujen osalta ei ole varaa. Toimittajana on Maija Salminen. Tekniikan taustapeilissä tutustutaan customoituun moottoripyörään. Teemu Lindfors on rakentanut oman unelmansa vanhasta Harley Davidsonista, jonka hän hankki aikoinaan Ruotsista. Pyörä on tehty kokonaan uudestaan, tosin vanhaa ruotsalaista luvun tyyliä kunnioittaen.

Lindforsin HD on koko kansan ihmeteltävänä viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa. Teinityttöjen mielestä parasta on, että kaikki on vielä edessä ja että itse voi valita oman roolinsa. Halutessaan voi likaantua kuralammikossa ja sitten vaihtaa korkokengät jalkaan ja lisätä meikkiä silmiin. Tilanne on muuttunut parinkymmenen vuoden aikana, sanovat tyttötutkijat. Rajat ovat liikkuneet, sillä nykyisin on monta tapaa olla tyttö, he sanovat. Kuva Kauko Röyhkän teokseen perustuvasta tekeillä olevasta elokuvasta Miss Farkku, joka kuvaa lukua.

Taustapeilin haastattelussa on tänään VR-yhtymän toimitusjohtaja Mikael Aro. Junamatkustajien pinna on ollut kireällä, ja VR on joutunut selitysvastuuseen. Aro myöntää, että unet ovat jääneet viime viikkoina vähiin. Samaan aikaan valtionyhtiön johtajan on katsottava tulevaisuuteen — Suomen raideverkoston ylläpitämiseen ja lähivuosien mittaviin kalustehankintoihin.

Taustapeilin toimittaa Maria Laine. Tekniikan taustapeili vierailee lelumuseossa. Yksityiseen lelumuseo sijaitsee meren äärellä Helsingin Suomenlinnassa. Museo on suunnattu aikuisille. Toimittaja Marko Miettinen tapaa museon valtiattaren Petra Tandefeltin. Nykyajan toimistotyö kaipaa muutosta. Työympäristömme ja välineet työn tekemiseksi ovat muuttuneet, mutta ajatusmallimme eivät. Konttorirotta saapuu aamulla työpaikalleen ja varautuu päivän aikana jatkuvaan sähköpostitulvaan ja kokousteluun.

Taustapeilissä toimistotyön uudistamisesta puhuu -projektin vetäjä Pekka Pohjakallio. Toimittajana on Paula Jokimies.

Marimekon pääomistajan, toimitusjohtaja Mika Ihamuotilan työhuonetta Helsingin Herttoniemessä vartioi yhtiön perustajan Armi Ratian massiivinen muotokuva.

Ihamuotila ammentaa mielellään menneestä, mutta ei halua, että Marimekko nähtäisiin vain retrolinssien läpi. Nelisen vuotta sitten finanssimaailmasta design-yrityksen johtoon siirtynyt Ihamuotila haluaa tehdä Marimekosta kansainvälisesti tunnetun brändin - huippunimen, jonka käyttäjiä yhdistäisi rehellisyys, aitous ja hyvä olo.

Toimittajana on Sanna Kareinen. Tekniikan taustapeilissä vieraillaan Suomen suurimmalla paloasemalla. Oppaana Helsingin keskuspelastusasemalla Kallion kaupunginosassa on vuotisen uran pelastustehtävissä tehnyt, pelastustoimen yksikön päällikkö Keijo Mökkönen. Televisio on täynnä ohjelmia, jotka perustuvat muutokseen.

Remonttiin pistetään talo, elämäntavat, vaatteet, ulkonäkö. Remonttiin sisältyy ajatus muutoksesta - stailatussa kodissa asuu onnellisempi ihminen. Lifestyle -ohjelmat ovat yksi tapa, jolla tv tuo todellisuuden kotisohvalle.

Tosi-tv on toinen ja näistä se paheksutumpi. Eli eivät kaikki miehet käyttäydy noin. Fyysinen yhteys hyvässä parisuhteessa syntyy täydellisestä henkisestä luottamuksesta toiseen ihmiseen, eli rakkaudesta. Tehdään asioita niin, kun on yhdessä sovittu, toista ihmistä kunnioittaen. Jos rakastetaan, hyväksytään myös toisen tarpeet vaikka ne olisivat erilaiset kuin omat, mutta ilman pakkoa mistään suorittamisesta tai vastapalveluksista. Jos olette yhdessä sopineet, että 'pikapano' on 'the thing' tänään, siitä vaan.

Mutta jos tällaista sopimusta ja toisen käyttäytymisen ymmärrystä ei ole, ei ole sitä rakkauttakaan. Juttele tämän miehen kanssa hänen tunteistaan Sinua kohtaan.

Sitten ehkä selviää, onko kyseessä se todellinen valittu vai ei. Mitä olet aina halunnut kysyä miehiltä? Kysy — me selvitämme vastauksen 1. Haluan julkaista kysymykseni nimimerkillä: Täytäthän tietosi kaikkiin kenttiin. Tältä näytti kesän Asuntomessualue Porissa median ennakkotutustumispäivänä toukokuussa. Kävimme syömässä kouluruokaa Kaisaniemen ala-asteella. Katso videolta, mitä ruokana oli, ja miten se maistui! Kuinka paljon koolla on väliä? Aikuisviihdetähti vastaa miehiä mietityttävään kysymykseen.

Tutkijat selvittivät, millainen mies viehättää naisia eniten — tulos ei varsinaisesti yllätä ketään. Miksi mies hiplaa itseään katsoessaan televisiota? Luottaisitko mieheen, joka on pettänyt, mutta haluaa muuttaa tapansa? Tämä on pahinta, mitä kumppanille voi sanoa pettämisen paljastuttua.

Onko kerran pettäjä aina pettäjä? Mies pettää, vaikka vaimo on viimeisillään raskaana — mistä uskottomuus kumpuaa? Mies sai viestin tuntemattomalta naiselta — keskustelulla yllättävä käänne: Kiusalliset seksihetket, jotka moni tunnistaa: Montako näistä olet kokenut?

Älä anna seksielämän hiipua — piristä petileikkejä seksigurun vinkeillä. Näin löysin parisuhteeseeni uuden kipinän — seksivinkki, josta kannattaa ottaa hyöty irti kesällä.

Jokainen kokee elämässään seksihetkiä, jotka on luokiteltavissa kiusallisiksi. Montako seuraavista sinä olet ehtinyt kokea? Älä tyydy hiipuneeseen himoon, vaan ota seksielämäsi jälleen hallintaasi! Kiihkein kipinä usein sammuu pitkässä parisuhteessa, mutta mitkä merkit paljastavat, ettei kipinää oikeasti löydy enää lainkaan?

Diabeteksesta aiheutuu suuria taloudellisia menetyksiä, ja tuoreen selvityksen perusteella ne tulevat jatkossa kasvamaan. Jos arviot pitävät paikkansa, vuonna diabetekseen saattaa upota globaalisti jopa 2 miljardia euroa vuosittain.

Yllä olevalla videolla kerrotaan, että tyypin 2 diabetes tulee monelle oireettomalle täytenä. Peräkärryn kanssa peruuttaminen on taitolaji, jonka oppii vain harjoittelemalla. Näillä vinkeillä siitä kuitenkin voi selvitä amatöörikin. Frosé eli jäähileinen mansikkainen roséjuoma maistuu taatusti kuumana kesäpäivänä. F-Securen tietoturva-asiantuntija Sean Sullivan ei suosittele lataamaan sovelluksia, jotka vaativat laajat käyttöoikeudet puhelimen tietoihin.

Kun tiedot antaa sovelluksille, ne voivat päätyä samalla myös kolmansille osapuolille. Kasvokkaista viestintäämme määrittää vahvasti nonverbaalinen viestintä: Vaikka vastaisin minulle esitettyyn kysymykseen myöntävästi, kehokieleni tai äänenpainoni voi antaa ymmärtää, etten todellisuudessa ole kovin myötämielinen.

Nonverbaalista viestintää voidaan toki ajatella löytyvän jossakin määrin myös kirjoitetusta tekstistä: Välineen kautta tapahtuva viestintä on harvemmin yhtä spontaania ja impulsiivista kuin kasvokkainen viestintä. Edessämme seisovan henkilön reaktion näemme välittömästi, mutta mobiililaitteellaan vastausta näpyttävällä kaverilla on aikaa pohtia, kuinka asia kannattaa ilmaista ja kuinka hän sanansa asettelee.

Sosiaalinen media on uusi viestinnän väylä, eikä sille ole vielä ehtinyt muodostua yhteisesti jaettuja, kulttuurisia vuorovaikutus- ja käyttäytymisnormeja. Moni kokee sosiaalisen median jopa pelottavana, sillä viestintä on hyvin julkista ja kerran kirjoitettu jää elämään, vaikka myöhemmin sanomisiaan saattaisikin empiä.

Väitän myös, että olemme osanneet aiemminkin täsmälleen samat kikat, joista nyt osoitellaan syyttävällä sormella sosiaalista mediaa. Naapurisi ei välttämättä edellisinäkään vuosina ole kertonut sinulle totuutta perheen joka vuotisesta Egyptin lomasta, jolla lapset kinastelevat, ruoka on pahaa ja iho palaa vuosi toisensa jälkeen karrelle. Sen sijaan olet saanut nähdä kuvia upeasta auringonlaskusta.

Olisiko kyse siis kuitenkin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvästä ilmiöstä; ei sosiaalisen media luomasta ilmiöstä? Vuorovaikutus on vuorovaikutusta, vaikka voissa paistaisi. Sosiaalinen media saattaa kuitenkin tehdä kulissien rakentamisesta helpompaa, aidosta läsnäolosta haasteellisempaa ja toisen viestin tulkitsemisesta monimutkaisempaa.

Ainakin se on tehnyt vuorovaikutuksesta ja sen lieveilmiöistä monella foorumilla huomattavasti aiempaa näkyvämpää ja julkisempaa — kaikkien yhteistä omaisuutta. Työnhaun ja rekrytoinnin kentällä elää sitkeästi muutama varsin yleinen käsitys, jotka haluan  minun täytyy kyseenalaistaa. Ennen muuta harmittaa se, että nämä luulot tuntuvat asettavan kapuloita niin työnhakijoiden kuin työnantajienkin rattaisiin. Työnhakijan on hyvä muistaa, että rekrytointi-ilmoitusta laatiessaan työnantaja kuvailee ihannehakijaa.

Jokaisen työnhakijan on syytä myös tietää, että ihannehakijat ovat harvassa, eikä valtaosa hakijoista todellakaan täytä ilmoituksessa vaadittuja kriteereitä.

Tämä ei silti tee heistä huonoja hakijoita. Vaikka toinen hakija paperilla täyttäisikin työnantajan osaamisvaatimukset, voikin haastattelussa selvitä, etteivät hänen ja palkkaavan organisaation arvot, tavoitteet tai työskentelytavat istu yhteen. Joten hae pois, vaikka koulutuksesi, kokemusvuotesi tai järjestelmäosaamisesi eivät olisikaan yksi yhteen ilmoituksen kanssa.

Tästä omana lukunaan tietysti julkisen sektorin tehtävät, joissa ilmoituksessa määritettyjä kriteereitä on seurattava huomattavasti tarkemmin. Tähän työnhakijan asenteeseen törmään monesti, kun hakijat päätösten jälkeen hämmästelevät, miksei valinta osunut heihin. Hakijat ihmettelevät karsiutumistaan erityisesti silloin, kun he kokevat täyttäneensä ilmoituksen kriteerit tai onnistuneensa haastattelussa, mutteivät siitä huolimatta pääse jatkoon.

Totuus kuitenkin on, että kun hyviä hakijoita on runsaasti, heistäkin joudutaan väistämättä karsimaan tavalla tai toisella. Työnantajan tarpeet saattavat muuttua rekrytoinnin aikana, jos vaikkapa toinen henkilö samasta tiimistä irtisanoutuu. Organisaatiossa saattaa olla tuloillaan uudistuksia, joista ei vielä voida puhua julkisuuteen, minkä vuoksi kaikkia kriteereitä tai tavoitteita ei voida ilmoituksessa avata niin selkeästi kuin olisi tarpeen.

Tai sitten haetaan uutta esimiestä tulehtuneeseen tiimiin, mutta tilannetta ei haluta kuuluttaa Oikotiellä tai Twitterissä. Ihan inhimillisiä ja ymmärrettäviä nämäkin tilanteet. Jos sinua mietityttää, mikset tullut valituksi, kysy reilusti palautetta. Harva meistä on se nappi hakija ja oikea tyyppi kovin moneen paikkaan ja organisaatioon, mutta jokainen on varmasti johonkin — ja se riittää.

Rekrytointitarpeen määrittäminen on ensisijaisen tärkeää, koska se määrittää koko loppurekrytoinnin suunnaan ja onnistumisen. Jos määrittely tehdään sinne päin, menee rekrytointikin usein vähän sinne päin. Harvemmin tehtävänkuvan rakentaminen ja profilointi kenenkään lempipuuhaa on, joten helpolla tietysti pääsee, jos kaivaa vanhan tehtävänkuvan naftaliinista. Hyvällä tuurilla IT onnistuu kaivamaan vanhan ilmoitustekstinkin intran syövereistä.

Sen sijaan, että haetaan Tiinan paikalle uutta Tiinaa, on syytä pohtia todellista tarvetta. Tiina hoiti hommansa mallikkaasti kymmenen vuoden ajan, mutta olisiko mahdollista, että vuonna osaamistarve voisi sittenkin olla erilainen kuin vuosikymmen sitten? Entä kahden vuoden kuluttua — millaista osaamista silloin tarvitsemme? Voi olla, että joskus Tiinan tilalle todella tarvitaan kopio vanhasta. Jos pysähdytään miettimään, useimmiten profiilista kuitenkin löytyy enemmän tai vähemmän viilaamisen tarvetta.

Tämän toiveen kuulen yllättävän usein työnantajan suusta tehtävänkuvaa ja profiilia pohdittaessa. Moneen tehtävään haetaan dynaamista, aktiivista ja kehityshaluista muutoksen tekijää — joka viihtyy samassa tehtävässä pitkään. Eikö tässä ole havaittavissa pieni ristiriita? Jos halutaan palkata dynaaminen ja kehitysorientoitunut henkilö, on hyväksyttävä, että hän todennäköisesti on sitä myös parin vuoden kuluttua. Muutoksen kourissa kierivälle organisaatiolle voi tehdä erittäin hyvää palkata pari vuotta talossa viihtyvä muutosajuri.

Olosuhteiden stabiloiduttua tehtävässä todennäköisesti viihtyy ja pärjää paremmin toisenlainen tyyppi. Jälkimmäisen lauseen allekirjoitan täysin, mutta en tiedä, mitä kaksi yllä olevaa lausetta tekevät yhdessä. Usein ajatellaan, että kulttuurifit tarkoittaa samanlaisten ihmisten haalimista organisaatioon.

Sitähän se nimenomaan ei tarkoita. Jos organisaatio koostuu samalla tavalla ajattelevista, samanlaisista taustoista tulevista ja samanlaisista asioista kiinnostuneista henkilöistä, se jumiutuu paikoilleen. Kulttuuriin rekrytoiminen tarkoittaa sitä, että työnantajan ja työntekijän arvot sekä käsitys työstä ja työnteosta kohtaavat. Samojen arvojen ja yhteisen ymmärryksen sisälle mahtuu kuitenkin hyvin erilaisia ja eri tavalla ajattelevia ihmisiä.

Viime vuosina on puhuttu paljon siitä, kuinka osaamisen merkitys rekrytoinnissa kaventuu ja henkilökohtaiset ominaisuudet, motivaatio ja asenne korostuvat; haetaan kovan substanssin sijaan myös hyviä tyyppejä. Usein tupataan ajattelemaan, että hyvät tyypit ovat niitä näkyvimpiä ja sosiaalisimpia jokapaikanhöyliä.

Introvertit tuskailevat, ettei heitä enää tarvita työelämässä. On toki totta, että vuorovaikutusosaamisen, verkostoitumisen, oppimiskyvyn ja muiden inhimillisten taitojen arvo kasvaa töiden automatisoituessa.

Hyvä viestijä ja verkostoituja ei kuitenkaan ole automaattisesti synonyymi sosiaalisesti aktiiviselle ja näkyvälle ekstorvertille tätä aihetta sohaisin hieman syvemmin alkuvuonna. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että hyvä tyyppi tarkoittaa hyvin eri asioita eri organisaatioissa, tiimeissä ja tehtävissä. Ilman kontekstisidonnaisuutta hyvä tyyppi ei tarkoita yhtään mitään.

Olen ollut osallisena lukuisissa rekrytoinneissa, joissa on etsitty toiminta- ja työskentelytyyliltään rauhallista, tilannetta stabioloivaa tai ylläpitävää, harkitsevaa ja pitkäjänteistä ammattilaista.

Yhtä lailla olen hakenut niitä muutosta eteenpäin vieviä aktiivisia kavereita. Onnistunut työnhaku ja rekrytointi vaatii niin työnantajalta kuin työnhakijalta askelta tutuilta jalansijoilta hieman sivummalle. Usko pois, uudesta kulmasta näkee usein kirkkaammin. Mitä muita yleisesti tiedettyjä työnhakuun ja rekrytointiin liittyviä väärinymmärryksiä tulee mieleen?

Hesarin kolumnissa  pohdittiin tovi sitten arvojen merkitystä ja niiden irrallisuutta todellisuudesta. Ja näinhän se organisaatioissa valitettavan usein menee: Minulla on sellainen tuntuma, että suomalaisilla työmarkkinoilla riittää strategisteja ja visionäärejä naapureillekin jakaa.

Sen sijaan tekijöitä, jotka saavat muutoksen näkyväksi, on tarjolla niukemmin. Jos olisin organisaation kykyjen etsijä, haalisin kiireellä reserviini niitä ammattilaisia, jotka saavat ideoinnin ja suunnittelun lisäksi myös konreettisia ja käytännönläheisiä tuloksia aikaan.

Ilman näitä ammattilaisia ei yksikään organisaatio kykene pysymään pinnalla, kun digitalisaatio pakottaa kannustaa nopeaan muutokseen. Johtuisiko tämä visionäärien yltäkylläisyys siitä, että meillä on perinteisesti totuttu arvostamaan suljettujen ovien takana tapahtuvaa ankaraa ajatustyötä enemmän kuin käytännön tekemistä, joka mielletään usein aivosoluja kuormittamattomaksi likaiseksi duuniksi?

Jokaiselle meistä tekisi hyvää työntää säännöllisin väliajoin kädet sinne kuuluisaan saveen. Vaara piilee nimittäin siinä, että liian kauas tekemisen arjesta erkaantunut henkilö on harvoin kykenevä luomaan käytäntöön soveltuvia arvoja ja visioita. Arvojen ja visioiden luomiseen käytetään organisaatioissa tuhottomasti energiaa ja aikaa. Mutta mitä tapahtuu siinä välissä, kun arvot on juhlallisten kalvosulkeisten ja skumppalasillisten saattelemana julkistettu ja niiden toteuttamisen tulisi alkaa?

Jutun ikävin puoli piilee siinä, että elleivät arvot näy arjessa, niitä ei ole olemassa. En väitä, että organisaation tavoitteita palvelevien ja toteutuskelpoisten arvojen rakentaminen on helppo homma. Väitän kuitenkin, että arvojen pähkimisen sijaan arvojen kääntäminen kulttuuriksi on usein se vaativin työ. Ehkä juuri tästä syystä lähes jokaisella organisaatiolla on määritellyt arvot ja rypäs visionäärejä.

Sen sijaan huomattavasti harvemmassa ovat ne organisaatiot, joiden arvot ovat todella olemassa eli toteutuvat käytännössä. Jo päiväkodissa lapset osallistuvat ryhmän yhteisten sääntöjen laatimiseen.

Sitten, kun joku läimäisee kaveria lapiolla tai syö ruokapöydässä toisen lautaselta, voidaan aina palata yhteisiin sääntöihin: Kun yhdessä suunnitellaan, visioidaan, sovitaan ja tehdään, on helpompi sitoutua niin pörssiyhtiön viisivuotisvisioon kuin eskariryhmän pelisääntöihinkin. Hanna Takala taisi tiivistää Twitterissä viime viikolla olennaisen:.

Siirry sisältöön Kirjoitus on julkaistu alunperin Uranuksen blogissa.

Raakaa panoa milla -

Loma tekee hyvää toim. Mitäköhän muija raakaa panoa milla jos minäkin olisin sanonut hälle että kuulehan minä en enää haluu seksii sun kanssa että opettele olemaan ilman sinäkin, aika raakalta kuulostaa. Onko hänellä ollut suhteita, joissa naiset on tyytynyt paremman puutteessa seksiin, missä ei ole lämmittelyä? Jäin myös pohtimaan, eroaako sosiaalisessa mediassa tapahtuva vuorovaikutus lopulta merkittävästi siitä vuorovaikutuksesta, jota käymme kasvotusten. Varaa kalenteristasi etukäteen tarvittavia aikoja. En tiennytkään että naisesta on moiseen kiristykseen, mitäköhän vielä on piilossa. Muutoksen kourissa kierivälle organisaatiolle voi tehdä erittäin hyvää palkata pari vuotta talossa viihtyvä muutosajuri.

: Raakaa panoa milla

SEURAA TURKU KIMBERLY 244
Raakaa panoa milla 509
SEKSI PORNO VIDEO ST PETERSBURG ESCORTS RUSSIA Pakkohan sinun on sitä opettaa, jos päätät jäädä. Hakijat eivät odota yksityiskohtaisia tilanneraportteja, vaan ihan perustietoja esimerkiksi haun etenemisestä ja aikataulusta Voit helpottaa rekrytoivien esimiesten työtä mm. Vuorovaikutuksen merkitystä tietotyössä ei hahmoteta Monessa organisaatiossa viestintää ja vuorovaikutusta pidetään itsestäänselvyytenä. Niissä kohtaamisissa tehdään kollegoista työ kavereita ja joukosta työntekijöitä työ yhteisöjä. Äläkä antaudu ennenkuin saat mitä yours paradise lahti webcam striptease. Silmu taitanee laulussaan viitata johonkin muuhun kuin rekrytointiin ja hakijakokemukseen, mutta osuu äärimmäisen hyvin niidenkin ytimeen. Sen sijaan, että haetaan Tiinan paikalle uutta Tiinaa, on syytä pohtia todellista tarvetta.
Eroottinen hieronta vantaa hairy hairy pussy Älä tee tätä virhettä — pilaa kumppanin nautinnon. Ehei, vaatesuunnittelija Mila Moisio sanoo, että suomalaiset arvostavat vaatteissaan käytäntöä ja mukavuutta, mutta ovat myös kekseliäitä ja omaperäisiä. Välineen kautta tapahtuva viestintä on harvemmin yhtä spontaania ja impulsiivista kuin kasvokkainen viestintä. Intiimistä on tullut julkista, perheenkeskeisistä hetkistä puolituttujenkin sirkushuvia. Usein pienet eleet ovat hakijalle juuri niitä merkityksellisimpiä. Äitienpäiväaamiaiset, koululaisen kevätjuhlat ja lomareissun kauneimmat auringonlaskut ammutaan livenä suoraan julkisille foorumeille sen sijaan, että keskityttäisiin nauttimaan hetkestä ja olemaan aidosti läsnä.

Mitä, jos tulevan syksyn trainee-haun yhteydessä järjestäisittekin hakijoille tilaisuuden, jossa hakijan on mahdollista esittäytyä ja kuulla lisää tehtävästä ja organisaatiosta? Entäpä jos kiittäisittekin suurta trainee-hakijaporukkaa videotervehdyksellä?

Tai järjestäisitte muutaman tunnin avoimen soittoajan hakuajan päätyttyä: Sitä saa mitä tilaa. Ei se Silmu ihan turhanpäiväisiä laulanut. Kun olet toiselle ystävällinen, hän on sinulle ystävällinen — niinhän se toimii elämässä ylipäänsä.

Kun kohtelet hakijoita hyvin, he kohtelevat sinua hyvin. Ehkä jopa haluavat työskennellä kanssasi. Takaisin sorvin ääreen, back to business ja mitä näitä rallatuksia nyt on. Elokuussa palaan töihin ja muutaman kuukauden päälle vuoden vanha pikkumimmi jää isin kanssa loppuvuodeksi kotiin. Ihanaa, kutkuttavaa, jännää — ja tietysti vähän haikeaakin. Olen kuullut useamman ihmisen kuvailevan itseään lomaihmiseksi. Loma tekee hyvää toim.

Kuluneet kuukaudet pikkumimmin kanssa ovat olleet huikeita ja rakkaita, ikimuistoisia ja opettavaisia. Mahtavista kuukausista huolimatta palaan töihin hyvillä mielin, uteliaana ja äärimmäisen innostuneena. Perhevapaani aikana en kokenut tarpeelliseksi irtautua täysin työasioista.

Kirjoitin ja keskustelin, kuuntelin, seurasin, puhuin ja pohdin teemoja, joiden parissa työskentelen — joskus aktiivisemmin ja joskus harvakseltaan. Kun joku on kysynyt, kannattaako perhevapaalla pysyä kiinni työkuvioissa, vastausta ei ole tarvinnut miettiä: Joku haluaa ja ehkä tarvitseekin totaalisen breikin, toinen heittää keikkaa koko vauva-ajan.

Yrittäjillä harvoin on varaa valita. Niille, joilla on, antaisin yhden neuvon: Älä kuitenkaan aseta itsellesi tiukkoja aikatauluja ja suuria tavoitteita. Koen olevani onnekas, sillä olen löytänyt sellaiset ammatilliset kiinnostuksen kohteet, joiden parissa haluan oppia ja viettää myös osan vapaa-aikaani. Olen onnekas, sillä verkostooni ja tuttavapiiriini kuuluu lukuisia fiksuja, älykkäitä, hauskoja ja rohkeita ihmisiä, joiden kanssa olen saanut käydä opettavaisia keskusteluja — myös perhevapaani aikana, vaikka olenkin ollut kiivaimmasta työelämän sykkeestä sivummassa.

Kuinka blogini sitten käy? Ajatukset, ideat ja keskustelun halu eivät takuulla lopu minulta kesken. Jatkan kuitenkin elokuusta alkaen jälleen  Psyconin blogin  kirjoittamista. Aika ei riitä ihan kaikkeen, vaikka kuinka niin toivoisin. Töistä tullessa nimittäin mielessä on läppärin avaamisen sijaan kiharatukkainen pikkumimmi.

Tavoitteenani on kuitenkin edelleen päivittää omaakin blogia epä säännöllisin väliajoin. Elokuusta alkaen aamiaisbrunssi-, lounas- ja iltapäiväkahvibreikit ammottavat vielä tyhjyyttään.

Treffataanko espressojen ääressä ja vaihdetaan kuulumisia, ajatuksia HR- ja viestintäalan kehityksestä tai päivitetään vaikkapa teidän organisaation työnantajakuva- ja hakijaviestintäasiat ajan tasalle?

Myös Twitteristä  ja LinkedInistä tavoittaa näppärästi. Ylempi kuva kotialbumista, alempi täältä. Marginaalista poikkeusta lukuunottamatta lähes kaikki työyhteisöjen ongelmat juontuvat liian vähäisestä viestinnästä, vuorovaikutuksen puutteesta, yhteisen ymmärryksen ja yhteisöllisyyden puutteesta tai kyvyttömyydestä kuunnella ja ilmaista.

Kokosin viisi kompastuskiveä, jotka ovat edelleen yllättävän tavallisia organisaatioissa. Kun kivet on käännetty ja kompastuminen vältetty, takaan, että työyhteisön ongelmista valtaosa on ratkaistu. Monessa organisaatiossa viestintää ja vuorovaikutusta pidetään itsestäänselvyytenä. Niin automaattisena itsestäänselvyytenä, ettei niiden olemassaoloa sen kummemmin noteerata.

Eri juttu onkin sitten toimiva, tarkoituksenmukainen ja tuloksekas vuorovaikutus. Tietotyön raaka-aine on tieto. Tietoa on kuitenkin niin valtava määrä, ettei kukaan meistä pysty yksin hallitsemaan kovin suuria kokonaisuuksia. Ja juuri siitä syystä toimivaa vuorovaikutusta tarvitaan; jotta pystymme jakamaan ja yhdistämään tietovarantojamme ja luomaan sitä kautta uutta tietoa. Kun tietotyön raaka-aine on tieto, raaka-aineita sitova ainesosa on vuorovaikutus.

Ei ole harvinaista, että tiedottamista pidetään viestinnän synonyymina. Joissakin organisaatioissa valtaosa viestinnästä on käytännönkin tasolla edelleen tiedottamista. Modernissa työ elämässä viestintä on kaksisuuntaista vuorovaikutusta, osallistumista ja osallistamista.

Käskemällä ja määräämällä ei pitkälle pötkitä — eikä kertomallakaan, ellei kertomisen lisäksi osaa ja halua myös kuunnella. Useissa organisaatioissa osaamisen kehittäminen keskittyy substanssiin.

Sen sijaan työelämätaitojen kehittäminen on harvinaisempaa herkkua. Monessa organisaatiossa ei tunnuta vielä hahmottavan, että esimerkiksi asiantuntijoiden vuorovaikutusosaamisen kehittäminen on mahdollinen ja erittäin suositeltava tapa nostaa organisaation osaamiskapasiteettia. Kovastakaan substanssista ei ole hyötyä, elleivät organisaation asiantuntijat kykene tekemään yhteistyötä, kuuntelemaan ja ymmärtämään toisiaan sekä viestimään asiaansa selkeästi ja ymmärrettävästi.

Tästä syystä vuorovaikutustaitojen pitäisi olla organisaatioiden osaamisen kehittämisessä ykkösprioriteetteja. Asiantuntijat käyttävät monesti ammattikieltä, jota meidän peruskavereiden on vaikea ymmärtää.

Televisiosta tuttu esimerkki tästä on politiikka, mutta ei ilmiö pelkästään politiikkaan ja puoli ysin uutisiin rajoitu. IT puhuu kieltä, jota markkinointi ei tajua. Ja markkinointi käyttää termejä, jotka ovat IT: Jos yhteistyötä tekevät tai sellaista yrittävät asiantuntijat eivät kykene ymmärtämään toisiaan, jotain on tehtävä.

Yhteisöllisyyden kannalta samassa organisaatiossa eläville yhteiset kokemukset ja yhteinen todellisuus ovat tärkeitä — vaikka ammatilliset kiinnostuksen kohteet olisivatkin erilaisia.

Erityisesti perinteisissä organisaatioissa saatetaan istua omissa huoneissa suljettujen ovien takana. Kaverin tekemisistä ei juuri tiedetä. Toisaalta taas modernimmissa organisaatiokulttuureissa asiantuntijat tulevat ja menevät jokainen omalla rytmillään, jolloin kohtaamiset saattavat yhtä lailla olla harvinaisia ja sattumanvaraisia.

Kiireen painaessa päälle ei juuri ehditä pysähtyä ja kysyä kollegan kuulumisia. On tärkeää huolehtia, että organisaation jäsenille löytyy luontevia paikkoja kohdata, keskustella ja vaihtaa ajatuksia. Niissä kohtaamisissa tehdään kollegoista työ kavereita ja joukosta työntekijöitä työ yhteisöjä. Kuvat  täält ä  ja täältä. Ruben Stiller kyllästyi Imagessa julkaistun kolumninsa mukaan siihen , että elämästä on tullut monelle yhtä jakamista, peukutusten jahtaamista ja velvollisuudesta peukuttamista.

Haluamme jakaa teidän kanssanne sen, miten erinomaisia olemme, klik. Tässä ruokavaliomme, joka saa elämän tuntumaan merkitykselliseltä, klik. Koin kirjoituksen hämmentävänä, sillä toisaalta pystyn samastumaan moneen siinä esitettyyn ajatukseen. Minusta on surullista, että joillekin elämys ei ole enää mitään, ellei sitä jaeta sosiaalisessa mediassa.

Äitienpäiväaamiaiset, koululaisen kevätjuhlat ja lomareissun kauneimmat auringonlaskut ammutaan livenä suoraan julkisille foorumeille sen sijaan, että keskityttäisiin nauttimaan hetkestä ja olemaan aidosti läsnä. Intiimistä on tullut julkista, perheenkeskeisistä hetkistä puolituttujenkin sirkushuvia. Karunkin arjen saa näyttämään luksukselta oikeilla kuvakulmilla ja onnellisilla hymyillä. Toisaalta jäin pohtimaan, onko Rubenin kuvaamassa käyttäytymisessä oikeastaan mitään muuta uutta kuin kanava.

Ruben kertoo olevansa kyllästynyt siihen, että elämä on yhtä jakamista. Hänen olisi kuitenkin syytä muistaa, että ihmisten välinen vuorovaikutus, tapahtuu se sitten mitä väylää pitkin tahansa, on aina jakamista. Ihmissuhteet rakentuvat yhteisestä ymmärryksestä, yhteisistä merkityksistä ja yhteisistä kokemuksista. Yhdessä tekeminen on jakamista. Ehkä läheisten ja jatkuvien vuorovaikutussuhteiden taika piilee siinä, että niissä jaetaan asioita, jotka kuuluvat vain asianosaisille?

Taika hälvenee, kun salaisuuksista tehdään julkista huvia. Jäin myös pohtimaan, eroaako sosiaalisessa mediassa tapahtuva vuorovaikutus lopulta merkittävästi siitä vuorovaikutuksesta, jota käymme kasvotusten. Eikö karun arjen saa kuulostamaan luksukselta myös valikoimalla sanansa oikein ja hymyilemällä onnellisesti päälle? Eikö kaikki vuorovaikutus siis yhtä lailla ole A jakamista ja B tiedostamatonta tai usein tiedostettuakin valintaa siitä, mitä itsestämme haluamme kertoa?

Ei meistä kukaan — onneksi — kasvokkainkaan viestiessään suolla ulos filtterittä ja ilman harkintaa mitä sattuu. Se, mitä ja miten viestimme, riippuu kontekstista. Todennäköisesti kerromme edellisviikon lomamatkastamme hyvin erilaisia asioita, kun lomakuulumisten kysyjänä on appiukko, uusi työkaveri ja paras ystävä. Ruben ei tunnu pitävän myöskään siitä, että sosiaalisessa mediassa jaetaan vain elämän tähtihetkiä. Monesti aiemminkin sosiaalista mediaa on kritisoitu siitä, että se vääristää ihmisten mielikuvaa arjesta.

On kuitenkin syytä muistaa, että s osiaalinen media on julkisen vuorovaikutuksen foorumi. Julkisilla foorumeilla — on kyse sitten sunnuntaimarkkinoista tai Twitteristä — harva meistä kokee luontevaksi tai tarpeelliseksi avautua henkilökohtaisista ongelmistaan tai elämänsä aallonpohjista.

Ei ole ollut aiemminkaan tarkoituksenmukaista, joten miksi nyt olisi? Mistä siis juontuu varsin yleinen ja sitkeä ajatus siitä, että sosiaalisen median tai muidenkin välineiden kautta tapahtuva vuorovaikutus on epäaidompaa kuin kasvokkain tavatessa? Ehkä syy voi löytyä seuraavista. Kasvokkaista viestintäämme määrittää vahvasti nonverbaalinen viestintä: Vaikka vastaisin minulle esitettyyn kysymykseen myöntävästi, kehokieleni tai äänenpainoni voi antaa ymmärtää, etten todellisuudessa ole kovin myötämielinen.

Nonverbaalista viestintää voidaan toki ajatella löytyvän jossakin määrin myös kirjoitetusta tekstistä: Välineen kautta tapahtuva viestintä on harvemmin yhtä spontaania ja impulsiivista kuin kasvokkainen viestintä.

Edessämme seisovan henkilön reaktion näemme välittömästi, mutta mobiililaitteellaan vastausta näpyttävällä kaverilla on aikaa pohtia, kuinka asia kannattaa ilmaista ja kuinka hän sanansa asettelee. Sosiaalinen media on uusi viestinnän väylä, eikä sille ole vielä ehtinyt muodostua yhteisesti jaettuja, kulttuurisia vuorovaikutus- ja käyttäytymisnormeja. Moni kokee sosiaalisen median jopa pelottavana, sillä viestintä on hyvin julkista ja kerran kirjoitettu jää elämään, vaikka myöhemmin sanomisiaan saattaisikin empiä.

Väitän myös, että olemme osanneet aiemminkin täsmälleen samat kikat, joista nyt osoitellaan syyttävällä sormella sosiaalista mediaa. Naapurisi ei välttämättä edellisinäkään vuosina ole kertonut sinulle totuutta perheen joka vuotisesta Egyptin lomasta, jolla lapset kinastelevat, ruoka on pahaa ja iho palaa vuosi toisensa jälkeen karrelle. Sen sijaan olet saanut nähdä kuvia upeasta auringonlaskusta. Olisiko kyse siis kuitenkin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvästä ilmiöstä; ei sosiaalisen media luomasta ilmiöstä?

Vuorovaikutus on vuorovaikutusta, vaikka voissa paistaisi. Sosiaalinen media saattaa kuitenkin tehdä kulissien rakentamisesta helpompaa, aidosta läsnäolosta haasteellisempaa ja toisen viestin tulkitsemisesta monimutkaisempaa. Ainakin se on tehnyt vuorovaikutuksesta ja sen lieveilmiöistä monella foorumilla huomattavasti aiempaa näkyvämpää ja julkisempaa — kaikkien yhteistä omaisuutta. Työnhaun ja rekrytoinnin kentällä elää sitkeästi muutama varsin yleinen käsitys, jotka haluan  minun täytyy kyseenalaistaa.

Ennen muuta harmittaa se, että nämä luulot tuntuvat asettavan kapuloita niin työnhakijoiden kuin työnantajienkin rattaisiin. Työnhakijan on hyvä muistaa, että rekrytointi-ilmoitusta laatiessaan työnantaja kuvailee ihannehakijaa. Jokaisen työnhakijan on syytä myös tietää, että ihannehakijat ovat harvassa, eikä valtaosa hakijoista todellakaan täytä ilmoituksessa vaadittuja kriteereitä.

Tämä ei silti tee heistä huonoja hakijoita. Vaikka toinen hakija paperilla täyttäisikin työnantajan osaamisvaatimukset, voikin haastattelussa selvitä, etteivät hänen ja palkkaavan organisaation arvot, tavoitteet tai työskentelytavat istu yhteen. Joten hae pois, vaikka koulutuksesi, kokemusvuotesi tai järjestelmäosaamisesi eivät olisikaan yksi yhteen ilmoituksen kanssa.

Tästä omana lukunaan tietysti julkisen sektorin tehtävät, joissa ilmoituksessa määritettyjä kriteereitä on seurattava huomattavasti tarkemmin. Tähän työnhakijan asenteeseen törmään monesti, kun hakijat päätösten jälkeen hämmästelevät, miksei valinta osunut heihin. Hakijat ihmettelevät karsiutumistaan erityisesti silloin, kun he kokevat täyttäneensä ilmoituksen kriteerit tai onnistuneensa haastattelussa, mutteivät siitä huolimatta pääse jatkoon.

Totuus kuitenkin on, että kun hyviä hakijoita on runsaasti, heistäkin joudutaan väistämättä karsimaan tavalla tai toisella. Työnantajan tarpeet saattavat muuttua rekrytoinnin aikana, jos vaikkapa toinen henkilö samasta tiimistä irtisanoutuu. Organisaatiossa saattaa olla tuloillaan uudistuksia, joista ei vielä voida puhua julkisuuteen, minkä vuoksi kaikkia kriteereitä tai tavoitteita ei voida ilmoituksessa avata niin selkeästi kuin olisi tarpeen.

Tai sitten haetaan uutta esimiestä tulehtuneeseen tiimiin, mutta tilannetta ei haluta kuuluttaa Oikotiellä tai Twitterissä. Ihan inhimillisiä ja ymmärrettäviä nämäkin tilanteet. Jos sinua mietityttää, mikset tullut valituksi, kysy reilusti palautetta. Harva meistä on se nappi hakija ja oikea tyyppi kovin moneen paikkaan ja organisaatioon, mutta jokainen on varmasti johonkin — ja se riittää.

Rekrytointitarpeen määrittäminen on ensisijaisen tärkeää, koska se määrittää koko loppurekrytoinnin suunnaan ja onnistumisen. Jos määrittely tehdään sinne päin, menee rekrytointikin usein vähän sinne päin. Harvemmin tehtävänkuvan rakentaminen ja profilointi kenenkään lempipuuhaa on, joten helpolla tietysti pääsee, jos kaivaa vanhan tehtävänkuvan naftaliinista. Siemenen levitys on jatkuvasti mielessä, minkä vuoksi 'pano on usein vain pano'.

Naiset eivät taida vieläkään ymmärtää, miten usein ja missä kaikkialla mies ajattelee pelkkää naimista. Miehen mielessä pyörivillä asioilla ja tunteilla ei välttämättä ole mitään tekemistä keskenään. Ihan samoin kuin nälkään syödään mitä tahansa, mutta sosiaalinen ateriointi vaatii hyvää seuraa ja maukasta ruokaa.

Paneminen ja rakastelu ovat kaksi eri asiaa. Koska, toisella pyörii ja toisella ei. Eli eivät kaikki miehet käyttäydy noin. Fyysinen yhteys hyvässä parisuhteessa syntyy täydellisestä henkisestä luottamuksesta toiseen ihmiseen, eli rakkaudesta.

Tehdään asioita niin, kun on yhdessä sovittu, toista ihmistä kunnioittaen. Jos rakastetaan, hyväksytään myös toisen tarpeet vaikka ne olisivat erilaiset kuin omat, mutta ilman pakkoa mistään suorittamisesta tai vastapalveluksista.

Jos olette yhdessä sopineet, että 'pikapano' on 'the thing' tänään, siitä vaan. Mutta jos tällaista sopimusta ja toisen käyttäytymisen ymmärrystä ei ole, ei ole sitä rakkauttakaan. Juttele tämän miehen kanssa hänen tunteistaan Sinua kohtaan. Sitten ehkä selviää, onko kyseessä se todellinen valittu vai ei. Mitä olet aina halunnut kysyä miehiltä? Kysy — me selvitämme vastauksen 1. Haluan julkaista kysymykseni nimimerkillä: Täytäthän tietosi kaikkiin kenttiin.

Tältä näytti kesän Asuntomessualue Porissa median ennakkotutustumispäivänä toukokuussa. Kävimme syömässä kouluruokaa Kaisaniemen ala-asteella. Katso videolta, mitä ruokana oli, ja miten se maistui! Kuinka paljon koolla on väliä? Aikuisviihdetähti vastaa miehiä mietityttävään kysymykseen. Tutkijat selvittivät, millainen mies viehättää naisia eniten — tulos ei varsinaisesti yllätä ketään. Miksi mies hiplaa itseään katsoessaan televisiota?

Luottaisitko mieheen, joka on pettänyt, mutta haluaa muuttaa tapansa? Tämä on pahinta, mitä kumppanille voi sanoa pettämisen paljastuttua. Onko kerran pettäjä aina pettäjä? Mies pettää, vaikka vaimo on viimeisillään raskaana — mistä uskottomuus kumpuaa?

Mies sai viestin tuntemattomalta naiselta — keskustelulla yllättävä käänne: Kiusalliset seksihetket, jotka moni tunnistaa: Montako näistä olet kokenut? Älä anna seksielämän hiipua — piristä petileikkejä seksigurun vinkeillä. Näin löysin parisuhteeseeni uuden kipinän — seksivinkki, josta kannattaa ottaa hyöty irti kesällä. Jokainen kokee elämässään seksihetkiä, jotka on luokiteltavissa kiusallisiksi. Montako seuraavista sinä olet ehtinyt kokea?

Älä tyydy hiipuneeseen himoon, vaan ota seksielämäsi jälleen hallintaasi! Kiihkein kipinä usein sammuu pitkässä parisuhteessa, mutta mitkä merkit paljastavat, ettei kipinää oikeasti löydy enää lainkaan?

Diabeteksesta aiheutuu suuria taloudellisia menetyksiä, ja tuoreen selvityksen perusteella ne tulevat jatkossa kasvamaan. Jos arviot pitävät paikkansa, vuonna diabetekseen saattaa upota globaalisti jopa 2 miljardia euroa vuosittain. Yllä olevalla videolla kerrotaan, että tyypin 2 diabetes tulee monelle oireettomalle täytenä.

Peräkärryn kanssa peruuttaminen on taitolaji, jonka oppii vain harjoittelemalla. Näillä vinkeillä siitä kuitenkin voi selvitä amatöörikin. Frosé eli jäähileinen mansikkainen roséjuoma maistuu taatusti kuumana kesäpäivänä.

F-Securen tietoturva-asiantuntija Sean Sullivan ei suosittele lataamaan sovelluksia, jotka vaativat laajat käyttöoikeudet puhelimen tietoihin.

Kun tiedot antaa sovelluksille, ne voivat päätyä samalla myös kolmansille osapuolille. Katso yllä olevalta videolta, miksi toinen F-Securen tietoturva-asiantuntija pysyy kaukana Facebookista. Pilottina työskentelevä Charlotte ihmettelee, miksi miehet kokevat tarvetta vitsailla hänen ammatistaan. Maapähkinävoi sisältää runsaasti hyviä ravintoaineita, mutta myös rasvaa. Kohtuudella nautittuna se voi tehdä hyvää.

Vaimo ihmettelee, miksi mies hipelöi omaa penistään, kun katsoo televisiota. Näin miehet vastasivat "Eipä sitä paljon tule 'epäkohtia' mietittyä sillä hetkellä. No, ehkä jos harvinaisen. Juttusarjassa naiset vastaavat joka viikko lukijoiden kysymyksiin seksiin, ihmissuhteisiin ja muuhun elämään liittyen!

Mistä tunnistaa psykopaatin parisuhteessa? Näin naiset vastasivat "Nainen tarkoittaa EI, vaikka. Parisuhteemme seksielämä oli jossain vaiheessa aivan harmaata ja tylsää, mutta sitten löysimme uuden kipinän; vilauttelu ja kuvaaminen.

Ja nyt juuri on upeimmat kelit tähän tuhmailuun! Useimmat teistä rakkaat lukijat tunnistavat tämän, parin vuoden kuluttua kiihkeinkin vaakamambo alkaa menettää hehkuaan, vaikkei mitään syytä olisi. Tämä palaute menee suoraan ohjelmien tuottajalle.

0 thoughts on “Raakaa panoa milla

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *